Induktiouunin lämmitysperiaate perustuu sähkömagneettisen induktion ilmiöön. Induktiokäämin läpi kulkeva vaihtovirta synnyttää vaihtomagneettikentän, joka indusoi pyörrevirtoja metallityökappaleen sisällä; työkappale lämmitetään sitten näiden pyörrevirtojen tuottamalla Joule-lämmöllä.
Sähkömagneettisen induktion periaate: Kun vaihtovirta kulkee induktiokäämin läpi, se muodostaa sen ympärille vaihtuvan magneettikentän. Faradayn sähkömagneettisen induktion lain mukaan tämä vaihtuva magneettikenttä indusoi pyörrevirtoja metallityökappaleen sisällä. Pyörrevirtojen voimakkuus riippuu magneettikentän muutosnopeudesta sekä työkappalemateriaalin sähkönjohtavuudesta ja magneettisesta läpäisevyydestä.
Pyörrevirtalämmitys: Kun pyörrevirta kulkee metallityökappaleen läpi, metallin sähkövastuksen vuoksi syntyy joule-lämpöä (I²R-ilmiö), mikä lämmittää työkappaletta. Lämmitysteho riippuu pyörrevirran tiheydestä ja työkappaleen resistiivisuudesta.
Ihovaikutus: Korkeataajuinen{0}}virta jakautuu epätasaisesti johtimessa, keskittyen ensisijaisesti pintaan (tunnetaan nimellä skin-ilmiö); näin ollen korkeataajuinen induktiokuumennus soveltuu pintalämmitykseen tai ohutseinäisten työkappaleiden nopeaan lämmitykseen. Sitä vastoin keskitaajuinen{5}}induktiolämmitys soveltuu paksumpien työkappaleiden läpi-lämmitykseen.
Sovellusskenaariot: Induktiouuneja käytetään laajalti sellaisilla aloilla kuin metallin sulatus, lämpökäsittely (esim. karkaisu, hehkutus) ja hitsaus. Esimerkiksi tyhjiö-induktiouuneja käytetään sulattamaan korkean lämpötilan metalliseoksia ja estämään samalla hapettumista, kun taas keskitaajuisia induktiouuneja käytetään yleisesti lämpökäsittelyssä rauta- ja terästeollisuudessa.