Lähtöteho ja taajuus: Tehot vaihtelevat tyypillisesti muutamasta kilowatista useisiin megawatteihin, ja taajuus valitaan työkappaleen mittojen ja materiaalin ominaisuuksien mukaan. Esimerkiksi yhden terästonnin sulattaminen vaatii keskitaajuisen virtalähteen, jonka teho on noin 600–800 kW 500–2 500 Hz:n taajuudella, kun taas pienten tarkkuusosien karkaisu voi vaatia vain 10–50 kW korkeataajuisesta virtalähteestä.
Tehokkuus ja energiankulutus: Nykyaikaiset induktiouunien teholähteet saavuttavat yleensä kuormituksen hyötysuhteen, joka on suurempi tai yhtä suuri kuin 90 %, ilman{1}}kuormitushäviöitä enintään 5 %. Tehokkaat-virtalähteet voivat vähentää merkittävästi-pitkän aikavälin käyttökustannuksia; esimerkiksi 5 prosentin tehokkuuden lisäys 1 000 kW:n yksikölle voisi säästää noin 400 000 RMB vuodessa sähkökustannuksissa (perustuen 0,6 RMB/kWh ja 8 000 käyttötuntiin vuodessa).
Ohjauksen tarkkuus ja vakaus: Lämpötilan säätötarkkuuden on oltava ±1–5 astetta ja lämpötilan tasaisuus on säilytettävä ±5 asteen sisällä käsittelyn laadun varmistamiseksi. Esimerkiksi puolijohdemateriaalien sulatuksessa yli ±3 asteen lämpötilanvaihtelut voivat johtaa kidehilavirheisiin; siksi tarvitaan suljetun-silmukan ohjaus- ja moni-vyöhykelämpötilan valvontatekniikka.
Suojaustoiminnot: Näitä ovat suojaukset yli-lämpötilaa, ylivirtaa-ja veden virtaushäiriöitä vastaan. Järjestelmän tulee esimerkiksi sammua automaattisesti laitevaurioiden estämiseksi, jos jäähdytysveden virtaus laskee alle 15 l/min tai lämpötila ylittää 1650 astetta.